Tällä hetkellä koen kaiken selkeästi
ja läpi ihmetyksen hunnun.
Valkoinen usva likkuu
hitaasti samaan suuntaan.
Kuin vajoaisin,
vaan kohti korkeuksia.

Nyt käsketään valita.
Tunne suuresta vallasta
ja itsensä löytämisestä
yksin jäähyväisten merestä.
Tieto ikuisuudesta
ja kaiken katoavaisuudesta tyhjään.
Vai matka tietoisuuden
ja tiedostamattoman välille.

Tähän luulin olevani valmis.
Kuitenkaan ei tietoa totuudesta.

”Varo mitä et tunne.
Oikea vastaus syöttää jumalille hunajaa.”

Syvä rauha saapuu ylleni.
Kaikkeudessa on hiljaista,
kuin ääneen lausutun loukkauksen jälkeen.
He odottavat
koko olevaisuus ajattelee:
Uskooko mitä on tekemässä.

Muistan kaikuja mennisyydestä.
Otsaani polttaa kaksihaarainen merkki.
Opittu ja unohdettu
painavata rintaani lupauksilla.
Unohdus tarkoituksella,
tai tiedostamatta hetken tärkeyttä.

Tätä en olisi tahtonut muistaa.
Loukkaukset uskoin osaavani.

”Varo astumasta sivuun.
Syvyyden lonkerot odottavat puhdistusta.”

Vapaa kaikesta
Vapaa murheiden taakasta
Vapaus ympärillä vellovasta vastuusta

Ajatus ensimmäisestä
Ajatus neljästä nurkasta
Ajattele itsesi yksin viimeisessä maalauksessa

Johon kuoleman lähestyminen luo varjonsa
Johon vuodet katsovat
Joka ei usko

Tahto muuttua
Tahto mennä eteenpäin
Tahdon mennä pidemmälle kuin muut

Uskalla lähestyä
Uskalla löytää tuli
Uskallan edetä slimieni taakse

Aina enemmän
Aina eteenpäin syvemmälle
Ainaisuuteen

Unia tyhjyydestä

Ne saivat alkunsa

On liikuttava samansuuntaisesti
Samansuuntaisesti linjoja pitkin
Pitkin tyhjyyden värejä
Värejä kaikkeudesta
matkalla mistä tulin.

Onneksi sataa verta
Niin kukaan ei näe haavojani
Kukaan ei näe kasvojani

Tasapainon säilyttäminen muuttuu vaikeaksi
Vaikeaksi tulkita unohdettu kieli
Kieli irtileikattuna kuparisessa astiassa.

Ja sormien kärjistä nousee lentoon mustia lintuja.