Kaikki on loppu
Kuolema odottaa
Kuvitteletko parempaa
Kun vain saatan teidät pöytään
Menneitä odottamaan

Kolme kukkaa on kedolla
Rinnan immen rintaluiden
Kaiva hauta keskelle
Sarvien, mätien, kupeiden

Se ei ole loppu
Mikä odottaa hiljaa
Hiljaa huomista parempaa

Mitä kalman käsi kantaa
Sitä suolistetaan

Se ei ole loppu
Mikä odottaa
Huomista pahenevaa

Hukkuneiden säkeet heitä
Peitä maa sorasta
Kylmät kivet kaivoon
Kylmä kuu taivaalta

Se ei ole
Se ei hengitä
Ken oksia liikuttaa

Myrsky ystäväni

Minkä näen, tyhjää
Kaikki ympärilläni, tyhjää
Niin mustaa
Niin kaiken syövää
Turhaa

Minkä tunnen, turhaa
Kaikki muistoni, turhaa
Niin korkealla
Korkeammalla kuin taivas itse
Mennyttä

Kauas isien maille
Kauas kaikesta kukkivasta
Kauas ilon tuoksinnasta
Naurun helinästä
Tanssin temmellyksestä
Mahdista hengittää meren ilmaa

Kiviin lyövät aallot, mennyttä
Särkyvä rauha, mennyttä
Niin syvällä
Niin sisällä kaikkea
Tuskaa

Multana makaa
Silti kuulee sateen, kuulee tyrskyt

Maa emoni
Myrsky ystäväni
Yö veljeni

Viha ja täyttymys
Tuli, joka heittää yön
Välke, joka ei valaise

Tuhka ja veri
Pelko, joka puhdistaa
Punainen, kuin hiileen puhallettaessa

Pimeys ja uni
Hiljaa, vaan ei kuollut
Vuoret pahan peittona

Kosto ja herääminen
Erehdys, kuin musta palo
Syvyyteen jää odottamaan

Varjo ja liekki
Ken tulta on, se tulta palvelkoon

Kuin hopeinen terä
Mikä tummuu ajan saatossa
Se silti erottaa nahan lihasta
Vaan kimmallus jää taivaan tähdille

Kuin auringon kultainen hohde
Mikä sokaisee lopulta katsojansa
Se saa kaiken elämään
Vaan unohtaa yön vallaltaan

Kuin jokin mikä ryömii pimeyden raoista
Hieroen silmiään,häveten itseään
Hän saa pyhityksen vain olemalla hiljaa paikallaan

Kolmesti en kiellä
Kahdesti leikkaan
Onni ei ole meitä varten
Tuleva turmaan täynnä

Kuin jokin mikä varjoja hengittää
Sylkee sappea suureen virtaan
Hänet löydään miekalla
Ja palaset poljetaan suohon

Ruuattomien pöytien ohi kävelen
Vuotavia haavoja en sido
Murtuneita unia en tue
Yön sylin kylmään
Ajan toiveikkaat kasvot
Tiimalasi silmät

Tähden kärki oisoittaa alas
Alas tummaan maahan
Missä makaa vanhaa ihoa
Ja kuolleita hymyjä
Jotka ennen iloitsivat
Ennen vuohen siunausta

Suuri Isä rinnallani
Viisas isä olallani

Se kaiken meissä vainoaa
Unohtaa vahingossa
Ja vasiten tappaa

Isä kaiken kiroaja
Isä vuohi,raiskaaja

Suuri isä haudoilla
Viisas isä naurussa

Kaiken meissä kastaa anteeksiannollaan
ja surussamme
kusee päälle

Isä tautien tuoja
Isä vuohi,viimeinen

Käy polkua seuraamaan
Varomatta askeliaan
Tuskiaan kivetys kuiskaa
Ja muistaa kulkijan
Pian maatuvan

Yön tarhassa
Ei ole kuin yksi tie

Haluaa unohtaa
Tämän taas muistaa
Puistaa hiuksiaan
Sillä muistot hakkaa rintaa
Lihaa satuttaa

Yön tarhassa
Sydän lyö tuhosta

Pelkää pimeää
Tiheää metsää
Silti varjoihin kurkoittaa
Pysähtyy tiellä
Mitä koivut reunustaa

Yön tarhassa
Missä kuninkaatkin kaatuvat

Lähteen ranta
Tervehtii vedestä itseään
Kuvajainen vastaa
Nostaa kirveen
Ja tarjoaa vartta

Yön tarhassa
Aamu on vaikein