Selviä sanoja
Kuolleen sanoja
Repien, raastaen, rikkoen
Turman säkeet selän alla

Unohtakaa minut niin kuolen
Unohtakaa niin juhlin

Tanssin taivasalla
Alastonna havusilla
Risuilla selkää pieksän
Narmujen verellä tuoheen kirjoitan

Kieltäkää minut niin pakenen
Kieltäkää niin nauran

Ilo ylin raikaa
Kun susi toista pelkää
Sanoilla terää vastaan
Terää johon kapsahtaa
Ja lopulta tarttua
Peto syödä saa

Vihassa kylven
Kostossa elän
Löydyn kylmistä kasvoista
Sameiden silmien syvyydestä

Muistakaa minut niin olen
Muistakaa nyt ja aina

Kun yö synnyttää
Maa jäinen, vihalta maistuva
Levitä kätesi, tunne:
Valoisan pimeyden tuoma pyhyys
Kynsien alle tarttunut lumi
Siiven jäljet ja tuulen puhe

Raavi itsesi puhtaaksi
Nuole selkäsi noki
Peitä korvasi kellojen helinältä
Kanna sieluasi, kanna kynttilää

Kun yö synnyttää
Kukkiva puutarha
Kuule, minä laulan:
Kahdeksan jalkaa omistava
Huudan nimeäsi hiljaa
Kapua varpaista kasvoilleni, tule

Suojaa liekki sisääsi
Vahaa kättesi arvet
Kuuntele, me puhumme
Kerää siipesi ja lennä

Mustaa kuin yön varjot
Veriset katuu ja kaatuu maahan
Kannot istuimina valoisina
Valamiehet pyörittävät
Pyörtävät sanoja sormistuvia
Kääntäen, kiristäen pimeään

Mustaa kuin sielu
Maan multaa ruumista vanhaa
Haurasta juurin peittynyttä
Havuiksi maatunut luu
Paistaa, kutsuu siirtymään
Kulkemaan syvyyteen

Mustaa kuin eletty
Olin kaarnaa kuusien metsän
Hankia soiden, ääniä korppien
Savuja ilmassa, tuhkana loput
Matkaa auttamaan kirvoitettuna
Muistona kiven alla